by maria k

ota mut syliin.

2010-12-05T17:49:00.000+02:00

ajatukset virtaa. ideoita, kuvasarjoja, projekteja, elämää, kaikkea sitä, onnellista. uusi kuvasarja, luonnostelu, kokeilu, kuvaaminen ja jälleenkerran sama alusta. kiehtovaa. ajatella, että on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan pitäneet ihmistä sylissä. minä kaipaan syliä. vapaata, varattua, entistä, uutta, vierasta, äidin, ystävän, naisen. ja siitä teen kuvia. tässä aloitus tampereen keskustorilta pyytäen tuntemattomia: ota mut syliin.

näyttelyistä vol.2

2010-03-04T17:20:00.000+02:00

irtiottoja -näyttely. kuninkaankatu 20, kuopio. taide & kehys laila k:ssa 20.3. asti. samalla siellä ihana-laila voi kehystää taidolla työt jotka ansaitsevat kehykset. sydän.

niin. espanjan tunnelmia, kylmässä ja sinisävyisessä suomessa. ja lehtijuttu.

näyttelyistä.

2010-03-04T17:02:00.000+02:00

minulla on irtiottoja-näyttely kuopiossa meneillään. ensiviikolla helsingissä avautuu varhaisia unikuvia-ryhmänäyttely jossa olen mukana. muistelen näyttelyä, jonka pidin sisareni merin kanssa. SYDÄMmELLÄ. laitan kuvia siitä. näyttelyt ovat keino päästää irti läpikäydyistä asioista, kuvista, antaa tilaa uusille kuville syntyä.

SYDÄMmELLÄ -näyttelyyn maalasimme merin kanssa pöytäliinatkin sinne ja teipattiin lattialle sydämiä. se oli minun ja siskoni välistä vuoropuhelua. sydän.

kalentereita.

2010-01-19T10:26:00.000+02:00

minua kiehtoo aika, sen tempo ja ilmiöt. seuraaminen.
ehkä siksi olenkin toteuttanut useita kalentereita. tässä muutamia niistä.

ensimmäinen näistä on tehty espanjassa ollessani. käsinprintaten, ottamiani valokuvia ja rapsutettavia kirjaimia hyväksi käyttäen.

calendario 04.

ja toinen näistä oli omistettu rakkaalle perheelleni 07, jokaisen tärkeät päivät huomioiden. (joulukuun kuva on johanneksen ottama, helmikuu annan, mutta muut minun.)

olinpa kerran espanjassa.

2010-01-19T00:51:00.001+02:00

se oli vuosi 2003, kevät lukukausi.
lähdin silloisten opintojeni mahdollistamana vaihto-oppilaaksi espanjaan, galiciaan, pontevedran kaupunkiin, vigon yliopistoon.

se oli taiteen puolivuotinen minulle.

erityisesti polaroidkuvat, passikuva-automaatti, taidegrafiikka ja valokuvat yhdistettynä moniin eri menetelmiin jäivät kiehtomaan.

kuvasin espanjassa ollessani filmille. kertakäyttökameralla ja järkkärillä, mustavalkoista ja värillistä.

passikuva-automaatti ja raaputettavat kirjaimet olivat myös ahkerassa käytössä.

monta sivua tekstiä ja kuvia kuva-piirrustus-päiväkirjoihin. ideoita tulevaisuuteen.

joskus on vain lähdettävä voidakseen taas palata.

hääkuvaus.

2010-01-15T16:19:00.002+02:00

joulukuussa kuvasin kauniit, talviset häät.

laitan tänne kuvarepparia siitä hääpäivästä (mustavalkoistakin pitkästä aikaa).

halusin yhdistää tuohon ensimmäiseen potrettikuvaan lumihiutaleita, koska se sopi häiden teemaan mielestäni ja jotenkin se mielestäni myös kuvasti pariskunnan herkkyyttä.

perjantai 8. tammikuuta 2010.

2010-01-12T02:41:00.006+02:00

on öitä jolloin uni ei vain tule. (taitaa tämäkin olla yksi niistä.)

ei tullut silloinkaan. toisinaan se turhauttaa, toisinaan ei. yleensä se kertoo minulle luomisprosessin olevan käynnissä.

halusin kuvata erään päiväni, tallentaa eletyt hetket, tilanteet ja henkilöt.

unettoman yön jälkeen se meni näin:

aamulla me kaikki kolme vallilan kodin täysi-ikäistä; minä, eeva ja syntymäpäiväsankari hermanni heräsimme klo7.

aamubussilla, unisena keskustaan.

sitten lasipalatsiin keskustaryhmän poliittisille aamukahveille. eeva kun on ollut keskusta puolueen toiminnassa mukana jo pitkään.

aamukahvin ja kroisantin jälkeen lähdin tutustumaan siskoni eevan mukana eduskuntaan, jossa hän työskentelee eduskunta-avustajana.

eeva on kyllä ollut jo niin pienestä pitäen yhteiskunnallisesti erittäin valveutunut ja halukas vaikuttamaan. muistan lapsuudenkotimme keittiön ääressä istuessamme, kun eeva kyseli ja kommentoi jo todella nuorena sanomalehdestä lukemiaan uutisia ja artikkeleita. olen ylpeänä seurannut hänen kasvuaan ja sitä miten hän seisoo omien aateiden, arvojensa ja ajatuksiensa takana. ne näkyvät pieninä suurina tekoina hänen omassa elämässään.

eduskunnasta punavuoreen, siskoni annan ja hänen rakkaan johanneksen pikkukotiin kahville. siellä on aina vieraille tilaa ja jopa oma paikkakin. niin silloinkin.

punavuoren koti on ollut aikasemmin veljemme johanneksen kotina vuosia, ja hän remontoi sitä itselleen keskeneräisen sopivaksi. sitten anna ja johannes ovat remontoineet sitä heille keskeneräisen sopivaksi. eteisen puulattiassa käsinmaalattuja ruutuja. tavaroiden tarinoita kaikkialla. kodin tuntu. kahden taiteilijan koti, jonne on helppo mennä, keskeneräisenäkin.

sitten toisille ruokaa ja minulle lisää kahvia 9baarissa. uuden miekenkiintoisen henkilön kohtaaminen. lisäksi vakavia ja vähemmän vakavia keskusteluita. nauramista ja pohdiskelua.

myöhemmin raitioliikenne saattoi vaikeuttaa joidenkin elämää keskustassa.

illalla vallilan kotona alkoivat täysi-ikäisyyden kunniaksi hermannille juhlat. sonia oli hermannin kanssa päivällä leiponut valkosuklaa täytekakun. sankari pyöräytettiin ulkona yhdeksännelletoista vuodelle. musiikkia, onnittelulauluja, uudelleen onnitteluja, tanssia ja musiikkia, puheensorinaa sekä naurua. ihana hermanni, päivänsankari.

kun vilpittömän onnellinen sankari lähti saunomaan, päätti isosisko päivän retkensä lepakkomiehessä tanssahdellen ystävien kanssa.

se oli sellainen perjantai se.

jääkiipeilyä.

2010-01-02T16:22:00.001+02:00

veljeni kiipeilee. on kiipeillyt jo pitkään. hän nauttii ja on taitava siinä. olen hänestä ylpeä.

minä en ole vielä kiipeillyt.

kuvasin veljeni ja hänen ystävänsä jääkiipeilyä lumipyryssä ja kylmyydessä. innostuin ja tulin siihen tulokseen, että ymmärtääkseni ja voidakseni kuvata sitä vieläkin paremmin, minun on itsekkin opeteltava kiipeilemään.

pekinrinne vol.2

2009-12-30T00:18:00.000+02:00

lunta, lumisotaa, mandalan tekoa lumeen, yhdessä.

savusaunan lämmitystä, tuoksuja. niitä rakkaita maisemia ja ihmisiä.

pekinrinteestä.

2009-12-29T00:21:00.000+02:00

pekinrinne.

kotikoti. paikka jonne voi mennä onnellisena, onnettomana, ymmällään, hämillään, kolhuilla, sellaisena kun on.
nuo maisemat ja miljöö ovat muodostuneet minulle vuosien aikana, niin tärkeiksi. yhteiset hetket ja kokemukset, vaikeat ja onnelliset, ne kaikki elämää täynnä olevat. paljon tunteita, muistoja, kuvia. mutta kaikki ei ole ikuista, on päästettävä irti kodista, annettava tilaa uusille asukkaille.

toisaalta, ellei siellä olisi perhettä, ei se tuntuisi kodiltakaan. eli on siis lohduttavaa, että siellä missä on rakas perhe on myös koti. olipa se sijainti missä tahansa.

tähän alle kokoan lunta tulvillaan olevia, talvisia hetkiä. yhdessäoloa perheen kanssa.

irtiottoja.

2009-12-28T13:13:00.000+02:00

joskus elämässä tulee aika, jolloin täytyy tehdä suuria ratkaisuja, kun yksi ovi sulkeutuu, voi toinen avautua.

irtiottoja.

minun elämässä se tapahtui viime keväänä. ihmissuhde päättyi. irtisanoin asunnon, vakituisen työpaikan ja ostin pelkän menolipun barcelonaan. lähdin etsimään sitä henkilöä, joka olin ollut joskus monta vuotta sitten viimeksi. löytämään vapautta itsestäni. kuvaamaan todellisuutta ympärilläni.

matka vei barcelonasta, santiago de compostelan kautta pontevedraan, sieltä patos nimiseen pieneen kylään josta vigon kautta portugaliin surfivorcampille. jonka jälkeen palasin vielä galiciaan, pontevedraan. ja vielä portugalista sitten lopulta suomeen.

en muista milloin viimeksi olisin ollut niin onnellinen, kuin sillä matkalla. matkalla minuuteen. mustavalkoiset kuvat vaihtuivat väreihin, kontrasteihin, hetkiin.

alku.

2009-12-25T02:01:00.004+02:00

juuri nyt olen 256969 tuntia vanha.

ajatukseni karkailevat, harhailevat ja vaeltavat. näen kuvia, otettuja ja ottamattomia.

aloitan päivästä, jolloin kaikki oli vain niin mustavalkoista. (kai se kertoo myös minusta, toisinaan kovin mustavalkoisesta ihmisestä, joka pyrkii löytämään myös niitä harmaasävyjäkin ympäriltään.

näen asiat ja tapahtumat kuvina ja kertomuksina. kuvat ovat häivähdys ja yhteenveto siitä mikä ympäröi minua. kuvien kautta koen eläväni.